Unohduksen Lapsi Lyrics - Moonsorrow

Katkennut ter kdessni, 

verivana rinnallani. 

Vain tyhj huotra maahan tallattuna 

seuraa kun lhden taas. 

On vihollinen kaadettu, 

voittamaton voitettu. 

Veistetty lihaani pelko jyt. 

Tuo viima hyytv 

nimeni kuljettaa. 

Punainen veri piirt 

merkin maahan routaiseen. 

Vuoren rinnett 

huurre kapuaa. 

Kuin hetken odottaen 

laelle kotka vain j. 

Taas vaihtaa tuuli suuntaa, 

se vainajia syleilee ja kivet murentaa. 

On mets autio 

ja pilvet paenneet. 

Katson henki hyryten 

kun kaikki hiljalleen jtyy. 

Vain viima hyytv 

nimeni kuljettaa. 

Lopulta tiedn sen 

mit tulin tyttmn. 

Vuoren rinnett 

taivas kuristaa. 

Pelotta tarkkailee hn 

jonka siivet viel kantavat. 

Yksin tuulta vastassa 

seisoo orpo taistojen. 

Siint mets keihiden 

rannassa taivaan punaisen. 

Se raivo lailla ukkosen 

silpoo rivit nyrtyvien. 

Sudet talosta kuoleman 

suovat henkyksen viimeisen. 

Yksin tuulta vastassa 

on lapsi tuon teurastuksen. 

Ei vanhus sano sanaakaan, 

vain haaskalinnut taivaalla tarinansa tuntevat. 

Multaan hautaan kappaleet 

raudan vsymttmn. 

Matkan lopussa ei jljelle j mitn. 

Viel viima hyytv 

lauluani kuljettaa. 

Merkki routaisessa maassa 

aikaan katoaa. 

Vuoren rinnett 

huurre kapuaa. 

Kuin hetken odottaen 

laelle kotka vain j. 

Siivet revitty mutta kynnet valmiina 

loppunsa kohtaamaan. 

Sodan maailmaa 

pimeys kuristaa. 

Pelotta tarkkailee hn 

jonka silmt viel nkevt. 

[English translation:] 

[CHILD OF OBLIVION] 

A broken sword in my hand, 

a trail of blood on my chest. 

Just an empty scabbard trampled to the ground 

will follow as I leave again. 

The enemy has been slain, 

the invincible defeated. 

A fear is gnawing my rough-hewn flesh. 

The icy piercing wind 

my name is carried upon. 

Blood o' so red, it draws 

a mark on the frozen ground. 

And rime is climbing 

the mountainside. 

As if awaiting its time to come 

a solitary eagle stays still. 

Yet the wind is changing again, 

embracing the dead and eroding what is stone. 

The woods are silent 

and the clouds are gone. 

Through the steam of my breath 

all I see is turning ice. 

Just the icy piercing wind 

my name is carried upon. 

And then it becomes clear 

what part here is mine. 

And sky is strangling 

the mountainside. 

With no fear in his eyes 

the one with wings is watching. 

Alone against the wind 

the battlefield orphan now stands. 

The forest of spears is growing 

on the red skyshore. 

That rage like thunderstorm 

tears the humbling lines. 

Wolves from the house of death 

now grant the final breath. 

Alone against the wind 

the child of slaughter now stands. 

No, the old man speaks no words 

and only the vultures may tell his tale. 

Into the soil buried 

the shards of untiring iron. 

At the journey's end nothing is to remain. 

Still the icy piercing wind 

my name is carried upon. 

The mark on the frozen ground 

will vanish into time. 

And rime is climbing 

the mountainside. 

As if awaiting its time to come 

a solitary eagle stays still. 

Wings they are torn but claws are ready 

to face what might be the end. 

And dark is strangling 

the world of war. 

With no fear in his eyes 

the one with sight is watching.