Katkennut ter kdessni,. verivana rinnallani.. Vain tyhj huotra maahan tallattuna. seuraa kun lhden taas.. . On vihollinen kaadettu,. voittamaton voitettu..
Saapui hän keskelle hävityksen. kylään ammoin niin rauhaisaan.. Katot hehkuivat väreissä liekkien. ja veri rakkaiden peitti maan.. . Vihan nostatti ja kiiri taivaisiin..
Painavi mieleni. Kuin kaikki maa. Vaipuu jo eloni. Sammalten taa. . Ikihonkain siimekseen. Yksin nyt jn. Menneet on linnut sen. Lehvt vain nn. . Sulkeutuu maailma kerran.
rell veden luodolla istuen. polviin pns painaneena.. Laineet kolean tuulen syleilyss. taakkansa saavat kantaakseen.. . Nhnyt on tulta, nhnyt on kuolemaa.
Tl' lakeuksilla Pohjolan he asustelivat. Muuan pakanakansa lhes unhoon vaipunut. Ne vimmaiset, jotka veljins puolustivat. He, joita kastettu ei aikonutkaan tunnustaa.