Köyliönjärven Jäällä (pakanavedet Ii) Lyrics - Moonsorrow

Saapui hän, sanansaattaja 

käännytetyn kansan 

totuuttansa opettamaan meille vääräuskoisille. 

Uhattuna kirvestänsä teroittamaan talonpoika - 

puolesta metsien, järvien, säästyneiden veljiensä. 

(voittajansa) 

Korvansa kavaluudelle 

ymmärtämättömät antoivat; 

Lalli näki orjan taivaan ja katseensa sokaisi. 

Pian kirveensä harhailijan yön sydämessä yllätti, 

oli veriselle järven jäälle päättyvä ristin 

taival... 

"Vaan pian rantautui lännestä 

satoja laivoja, 

tuhansia heitä, jotka saapuivat piispaa kostamaan. 

Lukuisten vuosien kuluessa, 

tahtonaan n-yryyden juurruttaminen viimeiseen pakanakansaan 

he sääliä tuntematta mursivat sitkeän vastarinnan 

voimallisilla aseillaan. 

Viimeisin pyhimyksensä Henrik alttarille nostatettiin, 

ja verityö, suomalaisten tukahdutettu vapauden huuto, 

pakotettiin häpeään." 

(kohtalonsa) 

Niin anastettiin kunnia sankarilta rohkealta, 

mieheltä rehelliseltä, suoraselkäiseltä. 

Valheilla he kansamme uskoonsa pakottivat, 

vaan jäätä järven Köyliön he eivät murtaa 

saata. 

[English translation:] 

[ON THE ICE OF KÖYLIÖNJÄRVI (PAGAN WATERS II)] 

And he arrived, the messenger of his converted 

people 

to teach this heretic folk his tellings of a divine truth. 

Feeling threatened, a simple peasant rushed to sharpen his axe - 

to defend the forests, the lakes, his brothers from an unseen fate. 

(their vanquisher) 

Their ears to treachery those of less 

understanding lent; 

Lalli saw the heaven for slaves and thus blinded his sight. 

Soon in the heart of night his axe took a rover by surprise, 

to a pond of blood on ice the path of the cross was to end... 

"But soon there were hundreds of ships 

landing from the west, 

thousands of them who came to avenge the bishop's death. 

In the course of numerous years, 

to imprint humility within the last pagan folk as their will 

they without pity broke the persistent resistance 

with their powerful arms. 

Henrik, now canonized, was raised onto the altar, 

and the slaying, the repressed cry for freedom of the Finnish, 

was forced to disgrace." 

(their destiny) 

Thus wrongfully was assumed the honour from a 

warrior, 

from a man of rightfulness, a defender of sincerity. 

By forcefeeding lies they compelled our folk to their faith, 

but the ice of Köyliönjärvi they can never break.